02 tammikuuta 2013

Vuoden 2012 kutkuttavien hetkien muistelua

Nyt on paljon blogeissa ollut vuoden muistelua ja ihania reportaaseja menneestä vuodesta sekä muutoksista. Ajattelin tehdä tämän saman jutun parisuhteen näkökulmasta. Muistellen perhosia vatsan pohjille tuovista hetkistä ja muutoksista mitä olemme toisissamme vuoden aikana huomanneet.

Kysyinkin siis eilen illalla rakkaaltani: mitkä olivat parhaat yhdessä koetut hetket? Entä huomaatko minun jotenkin muuttuneen, tai oletko löytänyt jotain uusia piirteitä minusta?

Jotenkin en vaan koskaan kyllästy palaamaan muistoihin ja vietän ehkä liikaa aikaa haaveillen, mutta kun siitä tulee niin äärettömän hyvälle tuulelle! :D ...ja varsinkin silloin, kun muistelee yhdessä kullan kanssa ja näkee onnellisen hymyn hänen kasvoillaan ♡


Itselleni nousi vuodesta kutkuttavimmiksi hetkiksi:

* Yhteinen Afrikan matka alkuvuodesta: siellä oli koko viikon ihania hetkiä, hellittelyä ja uusia kokemuksia. Loma tekee kyllä parisuhteelle aina niin hyvää!

* Ystävänpäivänä mies yllätti ruusupuskalla ja illallisella. ♡

* Kesällä reissasimme suomessa ja yhteiset automatkat keskusteluineen olivat parasta antia. Kutkuttavinta oli ehkä pieni pusuttelu liikennevaloissa. (ei turvallista, I know! mutta söpöä ja muistelen vieläkin usein sitä hetkeä, kun yksin valoissa odottelen ;)

* Grillausillat, ihanaa rentoa yhdessä oloa.

* Asunnon remontointi ja uusien huonekalujen hankinta. Oli superihanaa touhuta yhdessä, maalaten, huonekalukauppoja kierrellen ja hassutellen. Eniten kutkuttavinta oli kyllä hetki eräässä huonekalukaupassa, jossa etsimme uutta sänkyä. Mieheni muilta katseilta salassa tarrasi takapuoleeni ja kuiskasi korvaani, että tämän jälkeen käydään kotona pikasella ;) Mieheni ei ole koskaan aiemmin toiminut niin ja vetäisi kyllä maton hyvin intohimoisesti jalkojen alta ;D

* Ystäviemme tupareissa menimme kaksin ihastelemaan heidän uutta tapettia ja makuhuoneen ilmettä. Kun olimme poistumassa, mieheni pysäytti minut ovella, katsoi syvälle silmiin ja kertoi kuinka onnellinen on kanssani. Hetki oli niin pysäyttävä ja huumaava, että vain itkin siinä tilanteessa. Tuntui, että olimme vain kaksin koko maailmassa. (Tässäkin on taas se yllätys momentti muuten joka säväyttää! Mietin heti miten tätä saisi lisää, mutta sittenhän ne eivät enää olisikaan niin erityisiä hetkiä)

* Yksi lemppari illoistamme koko vuonna oli ehdottomasti salsailta. Oli niin virkistävää työpäivän jälkeen tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Ja se tanssi! Sen muistelu tuo edelleen hymyn huulille. En malta odottaa, että voin uusia tuon illan, niin kovasti salsattaisi ;)

* Jouluna päivä ennen aattoa mieheni oli hieman levoton ja lopulta kakisti, että on ostanut joululahjan, mutta häntä jännittää antaa se vanhempieni edessä. Jos en pian tykkäisi siitä! Olin ymmyrkäisenä, koska tottakai tykkäisin! Mutta hetken asiaa pyöriteltyä, uteliaisuuteni otti vallan ja annoin luvan näyttää lahjan. Sieltä paljastui Vanamo-kääty. Olin niin iloinen ja yllättynyt, koska joululahjaksi oli sovittu vain yksi paketti per nuppi ja minun lahjani oli tiedossa oleva kimppalahja, uusi kamera. Aloin taas itkemään, koska olin vain niin onnellinen. Ihana ♡

Keskustellessa huomasi, että miehelle oli vahvempina sellaiset hetket, joissa olimme tehneet tai kokeneet jotain täysin uutta. Oli selvää, että hänelle suhdetta vahvisti juuri yhteiset kokemukset, eivät niinkään romanttiset pusuttelu hetket. (Ylläri? :D) Hän nimesi ehdottomasti parhaiksi hetkiksi vuodessa; matkan Egyptiin, asunnon remontoinnin ja joulun. Eli mikä saa perhosia miehelle, toiminta! :D


Muutoksia ja yllätyksiä hänessä. Arjessa huomaan miehessäni yhden ison muutoksen, hänestä on tullut äärettömän tarkka siisteydessä! Piirre on toki ollut olemassa ennenkin, mutta on viimeaikoina vahventunut.

Suurin yllätys koko vuonna tapahtui Afrikan matkallamme, kun hän ystävystyi huonesiivoojamme kanssa. Siivooja oli mies ja mieheni ensimmäisestä päivästä alkaen tervehti häntä iloisesti ja alkoi juttelemaan. Juttelua jatkui joka päivä, ja eräänä päivänä hän lähti altaalta hakemaan kameraa huoneesta. Aloin jo huolestua kun häntä ei kuulunut yli puoleen tuntiin. Tullessaan takaisin, kertoi hän monia uusia juttua kulttuurista, paikallisen miehen perheestä ja elämästä ylipäätään. Eniten kuitenkin yllätyin lähtöpäivänä kun mieheni aamulla raapusti kortin miehelle, jossa hän kiitti miestä hyvästä työstä ja keskustelutuokioista. Singneerasi kortin meiltä ja jätti ison tipin. Tullessamme hakemaan matkatavaroitamme oli mies jättänyt lappusen jolla kiitti meitä (miestäni ;) ja ison pussin paikallista teetä. Ihana!! :)

Muutoksia ja yllätyksiä minussa. Mieheni mielestä olen tullut vahvemmaksi ja sanon herkemmin asioista joissa koen vääryyttä. Hän sanoi myös, että olen muuttunut tavallaan kovemmaksi. Olin yllättynyt tästä huomiosta, mutta kun ajattelen asiaa enemmän, joudun myöntymään, että hän on oikeassa. Suurin muutos on kaiketi tullut työn mukana, jossa joutuu olemaan valppaana. En kuitenkaan tykkää, että tuollaisia ominaisuuksia yhdistetään minuun, koska olen aina ollut kiltti. Toisaalta asiasta juteltua, on siinä kai hyviäkin puolia. Mieheni sanoin: "pidät puoliasi enemmän".

Voi mitä ihanaa uusi vuosi tuokaan tullessaan? Kannustan kyllä kaikkia muistelemaan suhteen parhaita hetkiä, jo pelkkä muistelu tuo mukanaan ihanan kutkuttavan tunteen vatsanpohjalle. ;) ♡


Hurmaavaa viikkoa!! :)

♡ Vilhelmiina

2 kommenttia:

  1. Meillä oli viime vuonna muutaman kuukauden yllätystreffikokeilu. Ideana on, että kumpikin vuorollaan suunnittelee treffit, joiden sisältö selviää toiselle vasta treffipäivänä. Päivä ja ajankohta toki sovitaan etukäteen. Olemme molemmat melkoisia kotihiiriä ja tätä yhteistä elämää on jo melkein kymmenen vuotta takana, joten arki alkaa välillä olla harmaata. Oli todella kivaa päästä pois neljän seinän sisältä (muun muassa keilahalliin, konserttiin ja museoon), tehdä jotain kivaa yhdessä ja huomata toisen innostuvan jostain. Voin lämpimästi suositella!

    -Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Venla! :)
      Ihan mielettömän hyvä idea!! Työkaverikin kertoi, että he miehensä kanssa joka kuukausi (1 vkonloppuna) vuorotellen järjestävät tekemistä! Juuri tuollainen niin piristää arkea! Ihanaa! Ja ihan loistavaa tuo, että olitte tosiaan lähteneet etsimään niitä kokemuksia kodin ulkopuolelta! :) Pitemmän yhdessä olon jälkeen niin helposti jämähtää. Meilläkin on juuri tuo sama ongelma, kun olemme kahden vietämme aika paljon aikaa kotosalla, vaikka sekin on ihanaa yhdessäoloa, miin välillä tarvii vähän repäisyjä pois kotoa. Ja kuten sanoit on ihanaa nähdä toisen innostuvan! :) Munkin pitäisi jotain vastaavaa kehitellä, että mieskin pääsisi ideoimaan treffejä! Kiitos inspiroivasta ideastasi :) ♡

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa minua kovasti! ♡