22 helmikuuta 2014

Heippa ihanat ♡

Vihdoin sain aikaiseksi tämän, olen siirtänyt, miettinyt, pohtinut ja taas jatkanut henkistä jahkailua blogin suhteen. Blogi oli minulle niin rakas, ja paikka fiilistellä rakkautta. Minut todella pysäytti äsken kommentti jonka olin saanut viimeiseen postaukseen jo aikoja sitten. Samalla se sai aikaan myös suuren omantunnon ryöpyn, koska en ole saanut tätä aikaisemmin tehdyksi. Olen pahoillani. 

"Joka päivä täytyy käydä katsomassa onko uutta postausta tullut.. ihan paras blogi :) oikea hyvän mielen nostattaja! Mutta missä olet!? :("

Kiitos näistä sanoista, ne saivat suuren hymyn huulilleni ja ilon tunteen. Ja edelleen täällä on ollut kävijöitä, josta olen todella ihmeissäni, kiitollinen. Mutta on nyt suurin sana huulillani. Ensiksi tuli tahaton hiljainen kausi tänne, ja sitten elämään uusia kuvioita, jotka sysäsivät taustalle tämän blogin, vaikkakin se kokoajan on mielessä mukana kulkenut. Mutta, tuntuu että hoen sitä nyt taukoamatta. Vaikka tämä blogi oli minulle niiiiin tärkeä, rakas ja ihana kanava olla yhteyksissä aivan mahtaviin ihmisiin. Niin suurin ahdistava tekijä on ollut pelko, koska olen lörppäsuu, enkä aina ota ajatelleeksi kuinka mistäkin kirjoitan ym. niin blogista tuli viimeisinä hetkinä paikka jonne jouduin miettimään mitä ja kuinka voin kirjoittaa tai kuvata. Miehelleni oli äärimmäisen tärkeää, ettei blogia voisi yhdistää häneen - oikeisiin meihin, jonka kyllä ymmärrän. Mutta siitä myös tuli kynnyskysymys itselleni, meille. Enkä kokenut että voisin enää rennosti tehdä tätä rakastamaani harrastusta näissä puitteissa. Ja nyt kaiken tämän selittelyn jälkeen, minun täytyy vain hymyissä suin sanoa teille kaikille jotka olette päivääni piristäneet, ajatuksianne jakaneet ja täällä vierailleet, sanoa sydämellinen KIITOS kaikista hetkistä joita olen viettänyt täällä ja jakanut kanssanne niin omilla kuin teidänkin sivuillanne. Olette ihania ja toivon teille kaikille iloa ja rakkautta ♡ ♡ 


Aivan ihanaa kevään odotusta 

Rakkaudella: Nainen Vilhelmiinan verhon takana