05 helmikuuta 2013

Viikonlopun fiiliksen pohdintoja

Aloin pari kuukautta sitten kirjoittamaan tätä blogia, ajatuksena herätellä perhosia vatsanpohjassa. Pysähdyin tänään ajattelemaan asiaa kun ystäväni kysyi onko parisuhteemme muuttunut jotenkin ja ovatko ne perhoset lehahtaneet villiin lentoon. Joinakin hetkinä tunnen kovaa lepatusta vatsanpohjalla, ja kun tunnustelen asiaa niin kyllä, enemmän kuin ennen. Tähän voi olla syynä sekin, että olen virittäytynyt sille ajatus/tunnetaajuudelle. Olen nyt ehkä antautunut enemmän nauttimaan hetkistä, ja erityisesti niistä ihanista hetkistä rakkaan kanssa. Ehkä onkin hyvä herkistää itseään, tai ainakin hetkittäin herätä tunnustelemaan sitä ihanaa onnentunnetta.

Vaikka rakastan hössöttää, ideoida, touhuta ja järjestää yllätyksiä. Niin silti eniten rakastan niitä hetkiä, jotka täyttyvät hiljaisuudesta. Ne pienet minuutit ovat parhaita, jolloin tuntuu, että vain me kaksi olisimme koko maailma. Sellaiset hetket eivät vaadi sanoja tai suuria eleitä, ne vaativat vaan läsnäoloa ja rakkautta. Siinä kiteytyy kaikki se mitä koen, että rakkaudessa tavoitellaan, täydellinen hyväksyminen, arvostaminen ja hyvänolontunne. Kun ajattelen tätä asiaa, en voi olla herkistymättä, koska tajuan nyt, että tätähän juuri olen etsinyt, ja olen sen löytänyt.

Viime viikonlopusta täytyy kuitenkin sanoa se, että kun parisuhdetta piristää sitten pienillä tai isommilla jutuilla. Niin aina ne tuottavat sen ilon monin kerroin takaisin. Parasta tällaisissä pienissä huomioinneissa, on tunnelma jonka ne luovat. Lauantai oli super ihana kaikkinensa, enkä muista milloin avomieheni olisi ollut niin huomioiva joka hetkessä. Voisi sanoa, että alkuhuuma palasi niihin hetkiin. Tämä ihana tunne jatkui vielä vahvana sunnuntai päivän. (toki maanantai toi mukanaan sitten ihan eri asiat pinnalle, mutta oli ihana nauttia viikonlopun ihanuudesta, rakkaudesta). Elämä kun on muodoltaan hyvin vaihtelevaa, niin koen tärkeäksi pysähtyä nauttimaan hetkistä.

Kun maistelen näitä fiiliksiä, tunnen suurta kiitollisuutta, mutta myös tietynlaiset pelot nostava aina välillä päätään. Nämä pelot tulevat ulkopuolelta. Olen nähnyt paljon tarinoita, joissa pitkän ja suuren rakkauden jälkeen toinen muuttuu. Pitäisi luottaa ja uskoa siihen mitä elää tällähetkellä, eikä pelätä varsinkaan muualta kantautuvia asioita. En voi kuitenkaan olla ajattelematta, etteikö se olisi mahdollista myös meillä. Asioita tapahtuu, eivätkä ne tuo edellään soittokuntaa, joka herättäisi tilanteen tasalle. Usein kuulee jälkiviisaita lauseita, että kyllähän se oli nähtävissä, mutta haluaako sitä muutosta todella nähdä omassa rakkaassaan. Rakkaus on varsin sokea, ja kuka haluaisi ajatella oman onnen olevan edes mahdollista murtua. Onnesta ei voi pitää kynsin ja hampain kiinni, koska onni parisuhteessa koostuu kahden ihmisen yhteisestä motivaatiosta ja hyvästä olosta. Haluan kuitenkin uskoa, että rakkaus riittää, kun sitä vaalii ja aina välillä piristää. ;)  



Miehen täyttämä huonekortti matkustaa muistojenlaatikkoon. Ihana oli saada jotain käsinkirjoitettua, ehkä pitäisikin enemmän harrastaa vanhanaikaista viestittelyä. :)


Uusi viikko edessä, uusineen kujeineen. Ihanaa alkanutta viikkoa! :)

♡ Vilhelmiina

8 kommenttia:

  1. Hei!

    Sinulla on inspiroiva blogi. Itsellekin tulee fiilis, että pitäisköhän jotain ideoita tästä napata omaan elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Ellu, ihana kuulla! :) Ideoita vaan käyttämään, muokkaamaan ja keksimään uusia! :)

      Poista
  2. Elä hetkessä, tässä ja nyt <3 Tulevaan ei voi valmistautua eikä sitä voi ennustaa vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi! Joten parasta vain nauttia tästä päivästä <3

    Kivaa päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Oot niin oikeassa! :) Paras hetkihän pitäisi olla aina nyt ja tässä, koska sitä ei enää voi elää uudelleen, eikä uusia voi ennalta täysin suunnitella. Kiitos!! taas sait mut inspiroitumaan!! <3

      Poista
  3. MOI :):) Mun blogissa olisi sulle tunnustus...ja oohan silmät muutenki tarkkana ;););)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana! :) Kiitos!! tulen kurkistelemaan!! :) ♡

      Poista
  4. Voih! Nyt vasta huomasin tämänkin tekstisi kun tulin kurkistelemaan. (ei meinaa aika riittää kurkistelua muiden blogeissa välillä) :(

    Kauniita sanoja ja niin totuudenmukaisia! Itsekin yritän hyvistä hetkistä nauttia ja pysähtyä... koskaan ei tiedä kauanko mikäkin kestää ;)

    Nimim. kokemusta on :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja varsinkin kun on päiviä välillä pois, niin tuntuu ettei aika riitä kaikkien uusien ihanien juttujen läpikäymiseen. :( Pitäisi osata aina hetkessä pysähtyä ja nauttia, mutta kai se on tärkeitä, että edes joskus havahtuu siihen, ja tunnustelee hyvääoloa. :) ♡

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa minua kovasti! ♡